Image Map

Rotumääritelmät ja tietoa

» Kultainennoutaja

» Kiinanharjakoira

» Pyreneittenmastiffi
Rotumääritelmä
Historia
Ulkonäkö
Luonne ja soveltuvuus
Terveys
Turkinhoito

El Mastín del Pirineo / Pyrenean Mastiff

Pyreneittenmastiffi

Rotumääritelmä

Ryhmä:2

Alkuperämää: Espanja

Käyttötarkoitus

Vartio- ja suojelukoira. Ennen pyreneittenmastiffeja käytettiin suojelemaan petoeläimiltä, etenkin susilta ja karhuilta. Nykyään rotu sopii erinomaisesti maatilojen ja ihmisten vartijaksi, sillä se on hyvin oppivainen.

Yleisvaikutelma

Hyvin suurikokoinen, suorakaiteen muotoinen ja tasapainoinen. Erittäin sopusuhtainen, erityisen voimakas ja lihaksikas, vahvaluustoinen. Rungon pituus hieman säkäkorkeutta suurempi. Karvapeite kohtalaisen pitkää. Mahtavasta koostaan huolimatta pyreneittenmastiffi ei saa vaikuttaa kömpelöltä eikä lymfaattiselta.

Käyttäytyminen ja luonne

Hyväntahtoinen, lempeä, ylväs ja erittäin älykäs, vieraita kohtaan peloton, kova ja aina perääntymätön. Ystävällinen toisille koirille, mutta tietoinen omasta voimastaan. Joutuessaan tappeluun pyreneittenmastiffi on erittäin taitava ja osoittaa perineensä vuosisatojen takaiset käyttäytymismallit taistelussa susia vastaan. Haukku matala ja syvä, ilme tarkkaavainen.

Pää

Suuri, voimakas ja kohtalaisen pitkä. Kallo-osa on leveä ja voimakas, sivusta katsottuna hieman kupera. Niskakyhmy on korostunut, otsapenger on loiva, vain hieman korostunut, mutta kuitenkin selvä. Ylhäältä katsottuna kallo ja kuono-osa muodostavat yhtenäisen pitkänomaisen kokonaisuuden.

Kuono

Kuono-osa on sivusta katsottuna suora, ylhäältä katsottuna hieman kolmiomainen; tyvestä leveä ja vähitellen kirsua kohti kapeneva, ei kuitenkaan suippo. Kirsu on musta, kostea, suuri ja leveä.
Ylähuuli peittää selvästi alahuulen olematta roikkuva. Alahuuli muodostaa suupielissä selvän poimun. Limakalvot ovat mustat. Purenta on leikkaava ja kitalaki on musta.

Silmät

Pienet, mantelinmuotoiset ja pähkinänruskeat, mieluiten tummat. Ilme on tarkkaavainen, ylväs, miellyttävä ja älykäs, mutta erityisen kova tunkeilijoita kohtaan. Silmäluomet ovat mustapigmenttiset ja mieluiten tiiviit koiran ollessa tarkkaavainen On tyypillistä, että rauhallisen koiran alaluomi roikkuu hieman paljastaen osan sidekalvoa.

Korvat

Keskikokoiset, riippuvat, sileät, kolmion muotoiset ja silmälinjan yläpuolelle kiinnittyneet. Koiran ollessa rauhallinen korvat riippuvat poskenmyötäisesti. Korvia ei typistetä.

Kaula

Kartiomainen, leveä, voimakas, lihaksikas ja notkea. Nahka on paksu ja hieman löysä muodostaen kaksi selvää, muttei liian runsasta kaulanaluspussia.

Runko

Suorakaiteen muotoinen, hyvin vahva ja roteva; erittäin voimakas, mutta joustava ja ketterä.
ylälinja on vaakasuora koiran seistessä sekä liikkuessa. Selkä on vahva ja lihaksikas, säkä on selvästi erottuva. Lanne pitkä, leveä ja voimakas, kupeita kohti kapeneva. Lantio on leveä ja vahva sekä säkäkorkeuden kanssa samalla korkeudella.
Rintakehä on leveä, syvä, lihaksikas ja voimakas. Rintalastan kärki on erottuva. Kylkiluiden välit ovat suuret; kyljet ovat pyöristyneet, eivät litteät.
Vatsaviiva on loivasti kohoava, kupeet syvät ja hyvin leveät.

Häntä

Tyvestään paksu ja keskikorkealle kiinnittynyt. Voimakas ja taipuisa häntä on runsaan, pitkän ja pehmeän karvan ansiosta näyttävän tuuhea. Koiran ollessa rauhallinen häntä on suhteellisen alhaalla ulottuen vähintään kintereisiin asti. Kolmasosa kärjestä on aina kaartuva. Innostuneen tai liikkuvan koiran häntä nousee sapelin muotoisena hännänpää selvästi kiertyneenä.
Häntä ei kuitenkaan koskaan saa olla täysin ympyräksi tai lantiota vasten kiertynyt.

Eturaajat

Edestä katsottuna ne ovat suorat, yhdensuuntaiset, lihaksikkaat ja jänteikkäät. Luusto on voimakas. Lavat viistot, hyvin lihaksikkaat ja kyynärvarsia pidemmät. Olkavarret hyvin voimakkaat. Kyynärpäät vahvat ja tiiviisti rintakehän myötäiset.
Käpälät ovat ns. kissankäpälät. Varpaat ovat tiiviisti yhdessä, voimakkaat, korkeat ja hyvin kaareutuneet. Kynnet ja päkiät ovat vahvat ja kestävät. Varpaiden väleissä on jonkin verran nahkaa ja ne ovat karvoittuneet.

Takaraajat

Voimakkaat, lihaksikkaat ja sivulta katsottuna sopivasti kulmautuneet, takaa ja sivulta katsottuna pystysuorat. Kintereet ovat yhdensuuntaiset. Oikea takaraajojen rakenne mahdollistaa vaivattomat, voimakkaat ja tyylikkäät liikkeet. Mieluisin liikuntamuoto on ravi, jonka tulee olla tasapainoista, voimakasta, tyylikästä ja yhdensuuntaita. Ei peitsaamista.
Takaraajoissa voi olla yksin- tai kaksinkertaiset kannukset. Kahdesta samanarvoisesta yksilöstä pidetään parempana sitä, jolla on kaksoiskannukset. Käpälät ovat ns. kissankäpälät, hieman soikeat ja hieman etukäpäliä pidemmät.

Karvapeite

Karva on tiheää, paksua ja kohtalaisen pitkää. Karva on pidempää selässä, kaulassa, vatsassa, olkavarsien ja säärten takaosassa sekä hännän puuhkassa. Karva on laadultaan karheaa, ei villavaa.

Väri

Perusväri on valkoinen, jossa aina hyvin selvä maski. Joka puolella voi olla maskin värisiä, selvästi erottuvia epäsäännöllisiä laikkuja. Korvat ovat aina värittyneet. Hännänpää ja raajat ovat aina valkoiset. Maski on selvästi erottuva ja laikkujen reunat mieluiten selvärajaiset. Karvan tulee olla tyvestä mahdollisimman vaalea, mieluiten täysin valkoinen.
Arvostetuimmat värit tärkeysjärjestyksessä ovat puhtaan tai lumenvalkoinen, jossa on keskiharmaita, voimakkaan kullankeltaisia, tummia, mustia, hopeanharmaita, vaaleanruskeita, hiekanvärisiä tai marmoroituja laikkuja.
Kolmiväriset tai täysin yksiväriset yksilöt eivät ole toivottuja eivätkä punaiset laikut tai kullanvaalea perusväri.

Säkäkorkeus

Ylärajaa ei ole määritelty. Samanarvoisista yksilöistä kookkaampi on aina arvostetumpi. Alaraja uroksilla on 77cm ja nartuilla 72cm, on kuitenkin toivottavaa että ne ylittyvät selvästi. Suositeltava säkäkorkeus on uroksilla yli 81cm ja nartuilla yli 75cm.

Virheet

Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen.

Vähäiset virheet

Hiema kyömy kuononselkä, tasapurenta tai jonkin välihampaan puuttuminen, muu kuin suora ja vakaa selkä-lantiolinja liikkeessä, hieman laineikas karvapeite sekä lievä arkuus.

Vakavat virheet

Kevyt tai lymfaattinen yleisvaikutelma, suippo tai liian tylppä kuono, lievä alapurenta, useiden väli- tai kulmahampaiden puuttuminen(mikäli se ei johdu onnettomuudesta), etuhampaiden vähäinen epätasaisuus, silmäluomien liiallinen sisään- tai ulospäin kiertyminen (entropium tai ektropium), korvien tai hännän typistäminen, notkoselkä, voimakas takakorkeus, häntä joka kaartuu selän päälle tai ei kaarru kärjestä tai josta puuttuu puuhka, muut kuin pystysuorat raajat, heikot välikämmenet, välijalat tai käpälät, pihtikinttuisuus liikkeessä tai seistessä, muut kuin yhdensuuntaiset liikkeet, hyvin laineikas tai kihara karvapeite, korvien puutteellinen väritys sekä tasapainoton luonne.

Hylkäävät virheet

Vihaisuus ja sairaalloiset piirteet, voimakas arkuus, pelokkuus ja aggressiivisuus, pigmentin puuttuminen kirsusta ja limakalvoista, halkinainen kirsu, voimakas ylä- tai alapurenta, valkoisen värin puuttuminen, muun väriset kuin valkoiset raajat sekä hännänpää, täysin valkoinen karvapeite, maskin puuttuminen, pohjaväristä epäselvästi erottuvat ja sekarotuisuuteen viittaavat laikut.

HUOM!

Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.

[ Lähde: Kennelliitto ]

Historia

Rodun kotimaa on Espanja. Kirjoitettua tietoa rodusta löytyy niinkin kaukaa kuin 1300 –luvulta, jolloin Aragonian kuninkaalla Ramino I El Monjellalla oli muutamia musta-valkeita koiria joita kutsuttiin pyreneittenmastiffeiksi.
Pyreneittenmastiffi on hyvin vanha rotu, joka polveutuu molossityyppisistä koirista, joita Foinikialaiset toivat mukanaan Espanjaan kauppamatkoillaan n. 300 e.K.r. Läheisimpinä sukulaisina pidetään vaaleita vuoristokoirarotuja. Näitä siitä huolimatta, että espanjanmastiffi ja pyreneittenmastiffi ovat rakenteeltaan toisiaan muistuttavia. Pyreneittenkoiraa puolestaan pidetään hienostuneena jalostustuotteena pyreneittenmastiffista ja nämä rodut erosivat toisistaan Ranskan Ludvig XIV, aurinkokuninkaan aikana, jolloin pyreneittenmastiffi säilyi tarpeellisena työkoirana.

Pyreneittenmastiffia tavataan usein sanoa paimenkoiraksi. Se on nimittäin sitäkin, mutta tärkeämpi tehtävä on ollut karjan suojelukoiranana toimiminen. Koirien hännät ja korvat typistettiin, jotta ne eivät repeytyisi kamppailuissa susien ja karhujen kanssa. Typistys on nyttemmin kielletty ja koirat saavat pitää pitkän häntänsä ja luppakorvansa.
Tämän vuosituhannen alkupuolella oli näitten koirien omistaminen luvanvaraista – yksi pyreneittenmastiffi kahtasataa lammasta kohti. Viholliset, joilta nämä koirat suojattejaan varjelivat olivat pyreneittenvuoriston sudet ja karhut. Kun sudet loppuivat vuoristosta ja lisäksi tulivat Espanjan sisällissodan ankeat ajat, katosivat pyreneittenvuoriston jättimäiset susitaistelijat lähes kokonaan. Rodun pelasti neljän miehen joukko 1970-luvulla, kun he alkoivat aktiivisesti etsiä jäljelle jääneitä yksilöitä. He löysivät n. 70 koiraa, joiden avulla jalostustyö aloitettiin.

Suomeen ensimmäiset yksilöt tulivat vuonna 1985. Koirat olivat Leon de la Tajadera del Tio Roy sekä Tiburcia de la Tajadera del Tio Roy. Ensimmäinen pentue syntyi vuonna 1987, kasvattaja Martti Riukula kennel Brookhams.

Ulkonäkö

Pyreneittenmastiffi on valtavan kokoinen: urosten säkäkorkeus vähintään 77cm ja narttujen 72cm. Rotu on todella voimakas ja lihaksikas. Aikuisen koiran paino on noin 50-70kg:sta ylöspäin. Rungoltaan se on hieman korkeuttaan pidempi ja suorakaiteen muotoinen. Koiran pää on suuri ja voimakasrakenteinen. Silmät ovat pienet ja mantelinmuotoiset, väriltään pähkinänruskeat. Silmistä pitäisi korostua koiran ylväs ja tarkkaavainen ilme. Korvat riippuvat ja ovat kolmionmuotoiset. Karvapeite on paksu ja tiheä ja pyreneittenmastiffi kestääkin todella hyvin pakkasia. Väriltään pyreneittenmastiffi on valkoinen harmain, mustin tai ruskein laikuin. Tummempi, ns. maski, on pakollinen.
Kaksoiskannukset takajaloissa on toivottavat.

Luonne ja soveltuvuus

Suomessa pyreneittenmastiffia käytetään hyvin vähän niiden alkuperäiseen käyttötarkoitukseen eli karjan suojelukoirana. Pyreneittenmastiffia käytetään jonkin verran vartiokoirana, mutta pääasiassa se on seurakoira, joka hoitaa myös vahdin virkaa, toiset innokkaammin kuin toiset.
Jos haluaa harrastuskoiraa (toko, agility yms.) ei pyreneittenmastiffi välttämättä sovellu sellaiseen itsenäisen luonteensa ja vähäisen miellyttämishalun takia. Toisaalta pyreneittenmastiffien kanssa voidaan harrastaakin esimerkiksi: jäljestystä, tokoa, agilityä, sienestystä, vaellusta, näyttelyitä, lenkkeilyä, kaverikoiratoimintaa, jälkiä ja vetoa koiran omasta innostuksesta riippuen.
Toisilla pyreneittenmastiffeilla riittää intoa touhuta kaikenlaista ja varsinkin jos motivaatio on kohdallaan (herkut). Toisilla taas ei välttämättä ole pienintäkään mielenkiintoa alentua moisiin vouhotuksiin, vaikka nenän edessä heiluttelisi sisäfilettä.
Yksinkertaisesti pyreneittenmastiffit ovat kaikki hyvin yksilöllisiä. Ihanteellisen pyreneittenmastiffin on oltava sosiaalinen, rohkea ja varma itsestään. Se pystyy työskentelemään itsenäisesti ja oma-aloitteisesti ja siksi se pitää kasvattaa johdonmukaisesti. Koiraa tulee aina kohdella oikeudenmukaisesti. Turha komentelu tai käskyttäminen ei saa pyreneittenmastiffia tottelemaan. Sille tulee antaa mahdollisuuksia itse löytää oikea toimintatapa: millaista käytöstä toivotaan. Kun oikeasta käytöksestä seuraa koiran kannalta jotain toivottavaa, oikea käytös vahvistuu ja koira tottelee mielellään. Pyreneittenmastiffit ovat luonteeltaan pehmeitä eli huonot kokemukset säilyvät niiden muistissa pitkään. Pehmeys näkyy myös tapojen oppimisessa ja koulutuksessa. Pakotteilla ja väkivaltaisesti koulutettu koira menettää helposti luottamuksensa omistajaansa ja saattaa jopa tuntea tarvetta puolustautumiseen.

Taipumus kotialueen ja perheen/lauman vartiointiin on synnynnäistä, sitä ei tarvitse eikä ole syytä erikseen vahvistaa. Vartioiva koira tarkkailee ympäristöään ilmoittaa haukkumalla ympärillään tapahtuvista, tavallisuudesta poikkeavista asioista, kuten naapurustossa liikkuvista ihmisistä. Tämä voi aiheuttaa ongelmia naapureiden kesken, koska koiran haukunta saattaa häiritä muita. Vartiointikäyttäytymisenä pyreneittenmastiffi luottaa ensimmäisenä ääneensä. Omalla pihalla saatetaan pitää kovaa meteliä. Haukku muuttuu todella paljon vaaran uhatessa tavalliseen haukkuun verrattuna. Pyreneittenmastiffin ei kuulu ilman näitä eleitä ottaa kenestäkään kiinni, vaan uhka yritetään karkottaa muuten. Rodunomaisen luonteen omaava pyreneittenmastiffi luottaa kokonsa ja eleittensä voimaan. Tietenkään vieraan ihmisen ei kannata mennä alueelle, jota pyreneittenmastiffi vartioi, ilman että omistajat ovat paikalla. Kuitenkin mitä tutumpi kohde koiralle on, sitä vähemmän sillä on tarvetta puolustamiseen.
Pyreneittenmastiffi ei saa koskaan olla pelokas eikä aggressiivinen. Sen tulee aina isäntäväkensä läsnä ollessa olla itsevarma ja ystävällinen vieraassakin ympäristössä. Koira on ns. lomalla, kun se on pois omalta alueeltaan, jota se vahtii. Se voi laumanvartioille ominaiseen tyyliin olla varautunut vieraita kohtaan.
Mikäli halutaan pyreneittenmastiffin suojelevan karjaa, niin sen tulee jo pentuvaiheessa antaa leimautua karjalaumaan jotta sen luontaiset taipumukset kehittyvät.

Pyreneittenmastiffit suhtautuvat oman laumansa koiriin yleensä ystävällisesti sukupuoleen riippumatta, varsinkin saman rodun edustajiin. Tämä juontaa rodun historiaan, jolloin useat koirat vartioivat yhdessä. Vieraisiin koiriin suhtautuminen vaihtelee. Rotumääritelmän mukaan koiran tulee suhtautua välinpitämättömästi vieraita koiria kohtaan. Pentuna pystiffi oppii äkkiä ketkä kuuluu omaan laumaan (koirat, kissat jne.). Ns. metsästyskäyttäytymistäkin rodulla saattaa esiintyä siinä määrin että se voi lähteä esim. peuran tai kauriin perään ja ajaa ne pois alueeltaan. Eroahdistus on hyvin harvinaista pyreneittenmastiffille. Yksilöt, jotka ovat tottuneet elämään laumassa, voivat intoutua ulvomaan jäätyään yksin muun lauman lähdettyä.

Terveys

Pyreneittenmastiffia pidetään kohtalaisen terveenä rotuna. Rodussa on tosin esiintynyt perinnöllisistä sairauksista lonkkavikaa. Kyynärnivelissä ongelmia on esiintynyt kuitenkin suhteellisen harvoin. Luomien asentovirheitä on esiintynyt joillakin yksilöillä ja iho-ongelmia vähäisessä määrin.
Kasvavan pyreneittenmastiffin ruokintaan täytyy kiinnittää erityistä huomiota, jotta vältyttäisiin kasvuhäiriöiltä.

[ Lähteet: Koirien pikkujättiläinen, Ulla Kokka WSOY 2004, Pyreneittenmastiffit ry, Suomen Suosituimmat Koirarodut, Maarit Laaksonen WSOY 2001 ]

Turkinhoito

Pyreneittenmasttiffin paksun turkin hoidoksi riittää säännöllinen harjaus, varsinkin karvanlähdön aikaan. Turkki on likaa hylkivä, joten sitä ei tarvitse pestä kovin usein. Ulkona asuvaa koiraa "likainen" turkki myös suojaa kesällä paahtavalta kuumuudelta ja talvella paukkuvilta pakkasilta.

[ Lähde: Suomen Suosituimmat Koirarodut, Maarit Laaksonen WSOY 2001 ]