Image Map

Rotumääritelmät ja tietoa

» Kultainennoutaja
Rotumääritelmä
Historia
Ulkonäkö
Luonne ja soveltuvuus
Terveys
Turkinhoito

» Kiinanharjakoira
» Pyreneittenmastiffi

Golden Retriever

Kultainennoutaja

Rotumääritelmä

Ryhmä:8

Alkuperämää: Iso-Britannia

Käyttötarkoitus

Noutaja.

Yleisvaikutelma

Sopusuhtainen, tasapainoinen, toiminnanhaluinen, voimakas ja varmaliikkeinen koira. Terverakenteinen. Ilme ystävällinen.

Käyttäytyminen ja luonne

Mukautuvainen, älykäs ja luontaisen työskentelykyvyn omaava. Hyväntahtoinen, ystävällinen ja luottavainen.

Pää

Tasapainoinen ja puhdaslinjainen. Kallo leveä, muttei karkea, liittyy kauniisti kaulaan. Kuono voimakas, leveä ja syvä. Kuono ja kallo suurinpiirtein samanpituiset. Otsapenger selvä. Kirsu mieluiten musta.
Leuat vahvat. Täydellinen, säännöllinen leikkaava purenta, ts. alaleuan etuhampaat koskettavat kevyesti yläleuan etuhampaiden takapintaa.

Silmät

Tummanruskeat, etäällä toisistaan. Luomien reunat tummat.

Korvat

Keskikokoiset, kiinnittyneet suurinpiirtein silmien tasalle.

Kaula

Verraten pitkä, kuiva ja lihaksikas.

Eturaajat

Suorat ja vankkaluiset. Lavat taakse kiinnittyneet, pitkät ja viistot. Lapaluu ja olkavarsi pitkät ja samanmittaiset ja eturaajay asettuneet selvästi rungon alle. Kyynärpäät tiiviisti rungonmyötäiset.

Runko:

Tasapainoinen. Rintakehä syvä, lanne lyhyt. Kylkiluutpität ja hyvin kaareutuneet. Suora selkälinja.

Takaraajat:

Lantio ja takaraajat vahvat ja lihaksikkaat. Sääri vankka, polvet hyvin kulmautuneet. Kintereet matalat, takaa matsoen suorat, eivät sisään- tai ulospäin kääntyneet. Pihtikintereisyys erittäin epätoivottavaa.

Käpälät:

Pyöreät kissankäpälät.

Häntä:

Ulottuu kintereeseen. Kiinnittynyt selkälinjan korkeudelle ja koira kantaa sitä suoraan selän tasalla. Hännänpää ei kaartunut.

Liikkeet:

Voimakkaat, vetävät, edestä ja takaa suorat. Askel pitkä ja vapaa. Etuaskel ei korkea.

Karvapeite:

Sileä tai lähes laineikas. Runsashapsuinen. Tihea, vettähylkivä aluskarva.

Väri:

Mikä tahansa kullan- tai kermanvärin vivahde, ei punainen eikä mahongin värinen. Muutama valkea karva rinnassa sallitaan.

Säkäkorkeus:

Urokset 56-61 cm, nartut 51-56 cm.

[ Lähde: Kennelliitto ]

Historia

Rotu on kotoisin Englannin ja Skotlannin rajaseudulta. Rodun historiaa voidaan seurata aina vuoteen 1835, jolloin alkavat Lordi Tweedmouth ensimmäisen koirakohtaiset merkinnät jalostuksesta. Hän keräsi tietoja noutajien ominaisuuksista, kunnes osti itselleen Nous-nimisen keltaisen noutajauroksen. Lordi käytti jalostukseen tweed-vesispanieleita, irlanninsettereitä, erilaisia noutajia ja ainakin kerra myös vihikoiraa. Lordin merkinnät loppuvat vuonna 1898. Keltaisten noutajien jalostus uhkasi loppua tähän. Onneksi myös toinen aatelinen lordi Harcourt oli kiinnostunut keltaisista noutajista. Hän rupesi jlostamaan olemassa olevaa kantaa kennelnimellä Culham. Keltainen noutaja hyväksyttiin viralliseksi roduksi 1913 ja rotunimeksi vhvistettiin kultainennoutaja 1920. Sotien jälkeen käytettävissä olleiden parhaimpien yksilöiden mukaisesti luotiin nykyinen yhtenäinen tyyppi.

Ulkonäkö

Kultainennoutaja on keskikokoinen ja voimakasrakenteinen koira. Sen olemus on hyväntahtoinen ja ystävällinen. Peitinkarva on laadultaan sileää, suoraa tai hieman laineikasta sekä väritykseltään mikä tahansa kullan- tai kermanvärinen. Sen pohjavilla on paksua ja vettähylkivää. Uroksen säkäkorkeus on 56-61 cm ja nartun 51-56 cm.

Luonne ja soveltuvuus

Kultainennoutaja on luonteeltaan mukautuvainen, iloinen, avoin ja ystävällinen käyttö- ja seurakoirarotu. Luonteeseen kuuluvat myös miellyttämisenhalu ja kyky tulla toimeen muiden koirien kanssa sekä helppo koulutettavuus. Kultainennoutaja on usein myös hyvin vilkas ja vaatii riittävästi tekemistä. Turhautuminen voi usein ilmetä käytöshäiriönä. Lenkillä käyntiä helpottaa huomattavasti koiran taipumus pysytellä omistajansa läheisyydessä, myös vapaana ollessaan. Kultaisennoutajan kanssa voi harrastaa lähes kaikkea. Rodulle erittäine sopivana lajina voidaan pitää jäljestämistä sekä pelastuskoiratoimintaa, mutta ennen kaikkea se on oivallinen perhekoira, joka soveltuu niin kaupunkiin kuin maaseudulle lasten ja aikuisten kaveriksi. Pihavahdiksi kultainennoutaja ei kuitenkaan sovellu kaikille ystävällisen luonteensa vuoksi. Rodun huonona puolena voidaan pitää sen mieltymystä temmeltää jokaisessa vastaan tlevassa rapakossa, mikä voi aiheuttaa pieniä erimielisyyksiä koiran sisälle tuonnista.

Terveys

Perinnöllisistä sairauksista kultaisillanoutajilla on esiintynyt epilepsiaa keskimääräistä enemmän kuin muilla roduilla. Rodussa on todettu myös jonkin verran perinnöllisiä silmäsairauksia, lonkkavikaa ja kyynärnivelsairautta. Toisinaan kultaisillanoutajilla saattaa esiintyä myös ulkokorvan tulehduksia.

[ Lähde: Suomen Suosituimmat Koirarodut, Maarit Laaksonen, Otava, Keuruu 2001 ]

Turkinhoito

Turkkia kannattaa harja päivittäin, varsinkin karvanlähdön aikaan.
Itse pidän koirani siisteinä ja trimmaan/siistin niitä 1-2 kuukauden välein. Kotikoirilla trimmaamisväli voi olla pidempi, mutta varsinkin talvella suosittelen tassukarvojen leikkuuta. Lumi kerääntyy tassunpohjiin koviksi palloiksi ja se tuntuu koirasta ilkeältä.
Kultaisennoutajan voi pestä silloin kun se on likainen (itse pesen yleensä 3-4 kert./vuosi). Näyttelyissä käyvä koira pestään aina ennen trimmaamista sekä näyttelyä ja kuivataan hyvin.

HUOM:
Kultaisestanoutajasta lähtee paljon karvaa! Imurilta ei ainakaan työt lopu.