Hihnoja pitelemässä

Esittely

Henriikka Kärnä, Virrat, henni@goldenmind.info

Minä olen Henriikka Kärnä ja asun eläinteni sekä kahden lapseni kanssa Virroilla Pohjois-Pirkanmaalla entisessä kansakoulussa, jonne teen remonttia hitaasti mutta varmasti.
Keräilen 80- ja 90-lukujen My Little Ponyja, pidän käsitöiden tekemisestä (kutominen ja ompeleminen) kirjojen lukeminen on myös mukavaa aina kun ehdin.
Syyskuussa 2010 aloitin opiskelut Iisalmessa eläintenhoitoalaa ja tulevaisuuden suunnitelmissa olisi pyörittää eläinhoitolaa.
Maskottina meillä on viljakäärme neiti Lady (synt. 2007) sekä kaksi maatiaiskissaa Timi ja Tinda (syntyneet 1.9 2010, kastroitu ja steriloitu 5/2011) jotka toimittavat meillä hiirikissojen virkaa. Leikkausten jälkeen Timi ja Tinda ovatkin hoitaneet tehtävänsä vallan mainiosti!

Kennel Goldenmind

Suoritin kasvattajakurssin 18.3.07 ja kennelnimi Goldenmind minulle myönnettiin joulukuussa 2007. Olen allekirjoittanut kasvattajasitoumuksen vuonna 2007 ja 2011.
Lisäksi käytän aina Suomen Kennelliiton kaavakkeita kasvatusasioissa.

Jalostuksessa minulle tärkeimpiä kriteereitä ovat terveys sekä rodunomainen luonne. Lisäksi kiinanharjakoirissa pyrin säilyttämään aitoa karvattomuutta. En niinkään ole tarkka näyttelytuloksista, sillä kauneus on katsojan silmissä. Tokikaan näyttelymeriitti ei ole pahasta.

Pennut syntyvät erillisessä pentuhuoneessa, joka sijaitsee yläkerrassa makuuhuoneeni vieressä. Siellä emo ja pennut saavat olla rauhassa. Noin 4-viikon ikäisinä pennut muuttavat alakertaan totuttelemaan arjen ääniin, toisiin koiriin sekä lapsiin. 4-viikon ikäisiä pentuja myöskin pääsee tänne meille katsomaan.

Ensinmäinen Goldenmind-pentue on suunnitteilla puuterinartulleni Mollalle (Crestiny's Above The Sky). Uroksena on Kimba (Mirbon's Kimba), jonka sukutaulusta löytyy itselleni tärkeitä koiria ja olen kiitollinen Mirkulle mahdollisuudesta käyttää Kimbaa!
Voit myös ottaa minuun yhteyttä sähköpostitse tai puhelimitse, mikäli haluat lisätietoja suunnitteilla olevasta yhdistelmästä. Sähköpostilla minut tavoittaa parhaiten.

Koirat

Ennen kaikkea koirat ovat meillä rakkaita perheenjäseniä, joiden kanssa pyörähdämme silloin tällöin näyttelyissä tai agilitytreeneissä. Noutajien kanssa minua lisäksi kiinnostaa NOU. Pääasiassa koiramme syövät pakastimesta erilaisia lihatuotteita, silloin tällöin myöskin Royal Caninin nappulaa.

Olen ollut aina koiraihminen, mutta ensimmäisen koirani, Jamin (Kokiksen Cacheter Profit) sain marraskuun lopussa vuonna 2002.
Ihastuin kultaiseennoutajaan rotuna joskus alle 10-vuotiaana.
Ensimmäisenä tietysti huomasin valloittavan ulkonäön. Hieman nallemaisen ja kiltin näköinen koira oli rotu, josta halusin tietää enemmän.
Olin nuorena ahkera koirakirjojen lukija, joten koirakirjoista tutkin tätä komeannäköistä kultaista nallea.
Missään vaiheessa en ole katunut rotuvalintaani ja tuskin kadunkaan. Kultsu on aivan loistava kaveri harrastuksiin ja lenkille. Juurikin sen monipuolisuuden takia rotu kiinnosti myöskin.

Kiinanharjakoiraan tutustuin yläasteiässä. Koulumatkalla näin kaksi tavattoman kaunista pikkukoiraa. Myöhemmin rotukin selvisi: kiinanharjakoira powderpuff. Siihen aikaan en löytänyt roduta juurikaan mitään tietoa, mutta muistan aina ne kaksi kaunokaista.
Ensimmäinen harjakoirani Elmo-puuteri (Calibra's Wuff I'm Puff) tassutteli pienillä tassuillaan meidän talouteen kesällä 2004. Ensinmäinen naku (Mirbon's Zara, "Zara") kotiutui talouteemme heinäkuussa 2010 (yhteisomistuksessa Gerda Aydoganin, kennel Fun-Size kanssa).
Harjakoirassa pidän tavattoman kauniista ulkonäöstä. Luonteeltaankin nämä pikkukoirat ovat erittäin mukavia. Joskus sitä miettii, miten noin pienessä koirassa voi olla niin paljon rakkautta ja hellyyttä.
Kiinanharjakoirien kanssa myös harrastusmahdollisuuksia löytyy. Joskin puuterin turkin kanssa saattaa tottumattomalle turkinhoitajalle pienoinen haaste varsinkin pentukarvan vaihdon aikana.

Laumanvartijarodusta olin haaveillut viitisen vuotta, mutta koska asuin silloin rivitalossa, päätin jättää haaveet muhimaan. Silloin olin aivan varma, että joku päivä olisin kaukasianpaimenkoiran omistaja, mutta toisin kävi. Päädyin siihen, että kaukkari on minulle rotuna vaativa, enkä halua ottaa mitään riskejä lapsieni ja muiden koirieni kanssa. Lisäksi en löytänyt mielestäni tarpeeksi hyvää kasvattajaa. Haikein mielin hautasin kaukkari haaveet. Etsiskelin tietoa erilaisista laumanvartijaroduista. Ainoat kriteerini olivat koiran soveltuvuus ulkokoiraksi sekä hyvä luonne (ei siis agressiivinen).
Taran Maskin kenneliin oli suunnitteilla pyreneittenmastiffi pentue ja kysyin pääsenkö tutustumaan rotuun livenä. Eeva ja Kalevi ottivat minut avosylin vastaan ja kertoivat rodusta sekä omista koiristaan Mimmistä, Bettinasta, Sini-Mintusta sekä silloisesta "pikkupennusta" Piitusta. Piitu oli 4kk ikäinen ja noin kultsu nartun kokoinen, kasvuvauhti on siis hurja! Valitettavasti pentueeseen ei syntynyt yhtään elävää narttua, mutta yhteydenpito Taran Maskin väkeen säilyi.
Kesällä 2011 sain kuulla tulevasta yhdistelmästä ja kiinnostukseni heräsi heti, tosin olinhan tiennyt että minulle vielä jossain vaiheessa tulee pystiffi ja halusin juurikin Taran Maskin kennelistä. Olin koirineni Lapissa reissaamassa kun sain viestin syntyneistä pennuista ja likimain heti kotiuduttuani pohjoisesta, suuntasin pentulaatikon ääreen. Sieltä löytyi oma, silloin piskuinen palleroinen, tyttöseni.
Elokuussa 2011 Taran Maskin Klaara ("Klaara") tassutteli isoillapienillä tassuillaan meidän talouteen ja sopeutuikin oikein mainiosti laumamme jatkoksi.
Tällä hetkellä olen siis tuore pystiffin omistaja ja innolla odotan mitä tuosta plikasta kasvaa. Ainoa huolenaiheeni on huima kasvuvauhti, mutta kasvattajan ohjeita noudattaen toivon saavani neidistä terverakenteisen pystiffin.

Kiitokseni

Trimmaus

Näihin järjestöihin/yhdistyksiin kuulun

● Golden Ring ry
● Suomen Kiinnaharjakoirat ry
● Suomen Noutajakoirajärjestö ry
● Pirkanmaan Noutajakoirayhdistys
● Mäntän Seudun Nuuskut ry
● Kennelliitto
● Pyreneittenmastiffit ry
● Virtain Kirsut ry